Olen viimeaikoina törmännyt moneen mustaan, joka on muistuttanut minua hautajaisista. Olen alitajuisesti melkein pelännyt, ettei mitään sellaista olisi tulossa. Olen kaupoissa kierrellessä pysähtynyt hypistelemään erilaisia vaatteita ja monesti käteen on osunut musta tai tumma vaate, jotka olen jättänyt paikoillensa. Aivan lähiaikoina kiinnostuin halvasta sukkapussista.Ostin sukat ja kotona avattaessa sukat alkoivat puhutella minua. Ne näyttivät mustaakin mustemmalta, vaikka varsissa oli erivärinen raita. Harmittelin ostostani ja mieheni sanoi, että onhan hänelläkin mustat housut.Ostaessani sukat näyttivät tumman harmailta. Muovipussi ja valot olivat ostokseeni syyllisiä.Toivoin mielessäni, kun tämä ei olisi mikään enne.
Eniten alitajunnassa pelkään elämänkumppanin menetystä. Tämä ajatus valtaa varsinkin silloin, jos lähipiirissä on tapahtunut menetyksiä.
Ajatuksissani on pyörinyt parinkymmenen vuoden takainen kukkalaitteen tilaus ja nyt eilen jouduin tilaamaan samasta paikasta ja samaan perheeseen jälleen kukkalaitteen hautajaisia varten. Silloin oli perheen isän vuoro lähteä ja nyt hänen poikansa.
Kun ikuisuuden kutsu soi, ei ihmiskäsi mitään voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti