Nyt syksyn tultua tuli mieleeni eräs muisto kaukaa lapsuudestani. Olin iältäni jonkun verran päälle kymmenen vuotta. Silloin oli pimeä syysilta ja perheeni eli tavallista elämää. Minun mieleeni tuli kaksi vierasta henkilöä, aivan kuin olisin ne nähnyt silmissäni. Vähän myöhemmin kotioveemme kolkutettiin. Säikähdimme, sillä koputus oli harvinaista siihen aikaan. Meillä kaikilla tuli ajatus jostain vieraista. Ja sitten sisälle astui mies ja nainen. Alkuselvittelyjen jälkeen isäni tunsi naisen. Hän oli jokin aika kaukainen sukulainen, jota ei isänikään ollut tavannut tosi pitkään aikaan.
Se ilta meni seurustellessa ja vieraat saivat jotain syötävää ja juotavaa ja he jäivät yöksi. Asunnossamme oli vain kaksi huonetta ja vieraille laitettiin peti tuvan nurkkaan.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Vieraamme jäivät meille asumaan noin viikon ajaksi. Nainen laittoi ruokaa ja oli jonain apuna äidilleni. Hän kävi myös yli kolmen kilometrin päässä kaupassa ja jalkaisin, niin kuin mekin. Pyörätie oli vasta kahden kilometrin päässä, eikä meillä tarvinnut silloin pyöriä ollenkaan. En muista sitä, että ostiko hän yhteiseen talouteemme omilla rahoillaan ruokaa, vai ostiko isäni ruokalaskuun.
Jo silloin itse tulevana keittiöammattilaisena seurasin vieraan naisen touhuja ja ihmettelin hänen tapaansa tehdä lihapullia. Käsiensä pesun jälkeen hän voiteli kätensä jollain hyvän hajuisella käsirasvalla ja heti alkoi tekemään niitä lihapullia. Mielestäni se oli väärin, mutta enhän voinut lapsena puuttua kyseiseen virheeseen. Mielipiteeni on ihan sama vieläkin.
Tämä tosi tarina jatkuu seuraavalla kerralla, jos joku haluaa tietää lisää…….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti