Ollessani kansakoulussa, olin monen pojan nimittelemä. Haukkumanimiä oli monia. Pärjäsin niiden nimien kanssa aika hyvin. Olin silloin hiljainen, ujo ja tunnollinen oppilas. Sain olla opettajieni lempilapsi, jota nimeä silloin käytettiin. En ollut kiinnostunut yhtään pojista ja siksi ne varmaan minua nimittelivät. Muistan muutaman tosi kiltin pojan, jotka eivät minua koskaan nimitelleet.
Yläluokilla ollessani jaettiin koulun ensimmäiset hymypatsaat. Luokkakaverit saivat äänestää toisiaan. Minut äänestettiin hymytytöksi aika suurella äänimäärällä. Olen jälkeenpäin ajatellut, että ne nimittelijäpojatkin ovat voineet äänestää minua. Jospa ne haukkumanimet olivatkin lempinimiä.
Nyt taas on kouluissa alettu jakamaan hymyveistoksia. Vanha hyvä tapa on alkanut uudestaan. Sinä lukijani, jos omistat hymyveistoksen, niin kerrothan siitä kommentteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti